​Teos tutkii nostamisen ja nostetuksi tulemisen ruumiillisuutta sekä läsnäolon kokemusta transsendentaalia kohti kurkottamisessa. Nostamisen ja laskemisen tematiikan kautta López-Lehto pyrkii lähestymään sellaista uskonnollista (eli transsendentaalin kurkottavaa) ruumiillisuutta, joka ei ole kehokielteinen. Ylös mentäessä on pudottava alas.

Työskentelyn lähtökohtana toimivat erilaiset subjektiivisuuden praktiikat, joissa on jonkinlainen itsestä luopumisen ja kaikkeuteen yhdistymisen juonne. Teos tutkii itsestä luopumisen praktiikoiden liikutetuksi tulemisen käytänteitä kehollisina vastineina uskonnolliselle johdatukselle, tietynlaiselle syrjään vetäytymiselle Jumalan tieltä. Yhtenä referenssinä läsnäolon ja poissaolon suhteesta toimii filosofi Simone Weilin tekstikokoelma Painovoima ja armo (1942).

Two bendy plastic pipes ( one 1/3 of the other one in lengt), light rope to tie up, pieces of mirrors facing each other, bricks and annihilation for a God who´s left the Earth. The piece was a playful/serious collaboration with light designer Alina Pajula and sound designer Eero Nieminen. It explored the hermetic symbol of the cross as a coming-together of passivity and activity, lying, standing. It had in mind and matter the exploration of grand concepts like All and God and the symbols of trying to describe these. It drew from philosopher Simone Weils fragments on the practise of self-annihilation and from the Continuum methods founders Emilie Conrad writings about the bodily experience of surrender. 

The piece was premiered at XS-festival, Turku, Finland in the end of 2018.

Koreografia ja tanssi: Sebastian López-Lehto
Äänisuunnittelu: Eero Nieminen
Valosuunnittelu: Alina Pajula
Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Haihatus ja Sebastian López-Lehto
Residenssit: Ehkä-tuotanto/Kutomo ja Haihatus
Kuva: Alina Pajula

---